Varttia vaille yhdeksän aikoihin katsoin kämppäni seinältä suurta valkoista kelloani ja mietin, että minullahan on sopivasti vartti aikaa polkaista yliopistolle ennen ensimmäistä fuksiryhmätapaamista. Se vartti ehti valitettavasti humpsahtaa jo siinä, että sain laukun kasaan (huulipunat, ripsarit yms. tarpeelliset asiat piti tietysti muistaa). Kello yhdeksältä lähdin siis polkemaan yliopistoa kohti. Hiki virtasi pitkin kasvojani ja tunsin kuinka meikkivoide hinkkasi itseään irti pärstältäni hien voimasta. Poikaystäväni oli neuvonut minua kääntymään vasemmalle - siispä käännyin oikealle. Ja sitten palasin vasemmalle ja sitten taas oikealle. Yhtäkkiä huomasinkin olevani rauhanyhdistyksen järjestämässä lintujenbongaustapahtumassa. Keskellä metsää. Söpöjen angry birdisien joukossa ja ei niin söpöjen keski-ikäisten kaljamahat omaavien lintubongarien joukossa. Miehet katsoivat minua hämmästellen, kuinka seisoin lintutornin vieressä ruskeat kiilakorot, tiukkaakin tiukemmat strechfarkut ja kilo meikkiä naamassani ihmetellen. Karkuun.
Täyskäännös. Tunti plus tunti ja vielä kerran tunti jälkeen olin toisella puolen kaupunkia. Näin epämääräisen ison ja ruman rakennuksen. Kaksi nuorta miestä kävelee ohi kiireisen näköisenä. "Moi, satutteko tietämään, missä yliopisto on?" Kysyn heiltä hieman liian yli-innokkaan kuuloisena siihen nähen, että olen hiestä märkä. "Tässähän se", pojat vastaavat ja repeävät nauruun. Seuraava tavoitteeni onkin oppia vasen ja oikea.
Liity suunnistusseuraan��
VastaaPoista